Tontin näyttö on sovittu klo 12.00. Nyt ei oikeastaan ole kyse näytöstä vaan siitä, että vanhan rintamamiestalon omistajapariskunta haluaa katsastaa, että minkälainen perhe sitä tontinpuolikasta on ostamassa. Päätän, että ollaan vain omia itsejämme ja huolivat meidät tai sitten ei. Sen verran kuitenkin pingotan, että koira jää kotiin. Teeskennellään, ettei meillä ole miehiä vihaavaa, vaikkakin rakastettavaa rakkia. Ainkin tässä vaiheessa.

Kello on viittä vaille kaksitoista ja pitäisi olla jo menossa. Poika valittaa taas vaatteista 3 vuotiaan tarmokkuudella. En pistä tuota ja tuota. Ja eikä jo mennä se serkun synttäreille? Ei, sanoo mutsi, ne alkavat vasta 16.00. Tietenkään poika ei ymmärrä aikaa. Eihän komevuotiailta voi sitä odottaakaan. tyttö päättää, että otetaan pyörä. Joo, joo sanoo mutsi. Ihan mitä vaan, että ehditään. Ei nyt viitsitä tästä tapaamisesta myöhästyä. Mies ei ole ehtinyt ajaa partaa ja näyttää rosvolta. Poika alkaa huutaa:"Mäkin haluan pyörällä". Ei poika sitten haluakaan, ja isi kantaa pojan sylissä tontille.

Ehditään jotakuinkin puoleksipäiväksi. Vanhempi pariskunta kättelee ja mennään sisään olohuoneeseen. Lapset juoksevat kilpaa pitkin asuntoa: "Saaks yläkertaan mennä?, Saaks pianoa soittaa? Mitä tuolla on?" Mutsi komentaa, tulkaa jo istumaan, ollaan toisten kodissa, nyt käyttäydytään hyvin (aikankin tässä tilanteessa). Täti paljastuu ala-asteen opeksi ja vain hymyilee: kyllä täällä saa juosta. Jossain vaiheessa kaikki huomataan kuitenkin, että on parasta mennä ulos pihalle tonttia katselemaan. Isi selittää, että nyt lapset eivät ole nukkuneet päiväunia, ja nyt kun juuri olisi se aika. Mutsi tunnustaa, kyllä meillä on villit lapset, jotta täti ja setä tietää, mitä tulossa sitten on. Reilun kaupan periaate.

Lapset juoksevat pihaa ympäri, roikkuvat puutarhakeinussa, kiipeilevät mattotelineellä. Lapset ovat kuin omistaisivat jo paikan. Sitten lapset huomaavat mukavat puupöllit tontin keskellä. Niitä aletaan pinoamaan torniksi ja vieritellään. Yhdessä puupöllissä on mato, jota jäädään ihmettelemään.Sitten mutsi kysyy sedältä, että missä se tontin raja nyt kulkikaan. Setä katsahtaa tontin keskiviivaa ja toteaa: "Tuossa se äsken oli puupölleillä merkittynä."

Kaksi tuntia jutellaan, sitten lähdetään takaisin kotiin. Täti ja setä kertovat vielä miettivänsä asiaa.