Tytär täyttää huomenna seitsemän. Pari päivää sitten tuli postissa kouluopas ja kirje, jossa pyydetään uutta "kouluuntulokasta" ilmoittautumaan kouluun. Mihin se aika on valunut- tuntuu, että vasta eilen pikku paketti tuhersi rinnoilla ja nyt sitä kututaan jo koulutulokkaaksi. Nyt pitäisi valita kahdesta: matka kumpaankin on jotakuinkin sama, tosin toiseen, kutsuttaneen sitä Lukutoukan kouluksi, täytyy mennä metsäpolkua. "Aapiskukon ala-asteelle" taas mennään urbaanimpaa ja turvallisempaa tietä, mutta selitys kouluoppaassa Aapiskukon koulusta ei ole vakuuttavaa. Lukutoukassa aloitetaan kielet jo ekalla, harrastetaan draamaa ja Aapiskukossa keskitytään musiikkiin. Nyt jo pitäisi päättää, että tuleeko tytöstä näyttelija vai muusikko...

Mutta ennen koulun alkua ja valintaa (vielä pari viikkoa aikaa) vietetään synttärijuhlia. Synttärit on sellainen aika, jolloin on hyvä hetki kutsua kaikki sukulaiset ja tuttavat kylään samalla vaivalla. Mutsi on jo aika tottunut juhlien pystyttäjä, vaikkei olekaan mikään maailman paras ruuanlaittaja. Mutta mutsi osaakin fuulata: kaiken salaisuus on tomusokeri. Vaikka mutsi saa taidokkaasti puolivalmiit jauhopussisekoitukset (tyyppiä lisää vain rasva ja vesi) epäonnistumaan ja pakastevalmiit leivokset palamaan, ei mitään tarvitse heittää pois- onhan tomusokeri! Sillä peittää pahimmat mokat- se vastaa kauneudenhoitotuotteissa maybellinen puuteri-meikkivoidepastaa. Tomusokerin lisäksi mutsi kokeili tällä kertaa myös jäätelökastiketta (tuubissa)- ja vola: illuusio oli pettämätön. LIdlin suklaa-kookoskakkujauhepussi (lisää vain 1 muna, maitoa, rasvaa, 2 munan keltuaista- ja vatkaa munanvalkuaiset ja lisää ne kookossörsseliin ja uuniin tunniksi), joka noin helppotekoiseksi puolivalmisteeksi vaati yllättävän paljon vaivaa, sai päälleen tomusokerikuorrotteen ja suklaiset jätskikastikeviivat. Kukaan ei huomannutkaan sitä, että kakku murtui joka puolelta nostettaessa vuuasta ja leikattaessa paloiksi.  Kehuttiin loistavaksi kakuksi. Mutsi otti tietenkin kunnian itselleen.Samoin kuin PIRKAN jäähdytetyistä tuulihatuista ja aurinkoisista tortuista (joiksi mutsi nimesi pakastimessa tilaa vievät tortut, joihin oli pistetty appelsiinimarmelaadia, jotta ne menisivät kaupaksi näin joulunkin jälkeen). Niin, ja tietenkin  tomusokeria.

Mutsi oli pitkin syksyä lupaillut kaiken maailman kavereilleen, että tervetuloa meille joskus kylään. Nyt oli se joskus sitten yhdelle vanhalle luokkikselle; Pasille. Pasi on yli neljäkymppinen, ainainen sinkku, mutta tällä kertaa Pasi sitten tulikin kylään mukanaan pitkä blondi, kuten naikkonen itseään nimitteli. Hyvä Pasi, ajatteli Mutsi, joka oli aina elänyt siinä kuvitelmassa, että Pasi kuolisi yksinäisenä, neitsyenä. Nyt Pasi ja blondi sitten pyysivät jo varaamaan kesänä kalenteriin aikaa, sillä häät on tulossa. Blondi vihjaili kovasti vauvoistakin ja isommasta talosta. "meidänkin pitää saada tuollainen iso makuuhuone", toteaa blondi Pasille, kun esittelen heille talon makkaria. Sitten blondi ihanstuu koiriin (niitä on nyt toinenkin tässä talossa) ja naureskelee, että toinen lähtee jo varmaan mukaan. Pasi nyökyttelee kuuliaasti blondin puheille, jopa siinä kohtaa, kun blondi kertoo, että Pasin mopo menee heti myyntiin, kun pikkuisia (ehkä jo ensi kesänä) ilmaantuu maailmaan. Minä olen onnellinen Pasin puolesta. He tuovat tytölle jopa hellyyttävän koru"rakennussarjan", joka ei olisi tullut kuuloonkaan sinkkumieheltä. Naisen kädenjälki alkaa tehdä tehtäviään Pasin elämässä.

Juhlissa lapset pakkaantuvat lastenhuoneeseen ja aikuiset istuvat kahvikuppeineen olohuoneessa. Joku nousee aina tavan takaa, kun lastenhuoneesta kuuluu oikeataajuuksinen "äiti" tai "isä" huuto. Elämä on todellakin muuttunut vuosien varrella. Alkoholipitoiset ovat vaihtuneet kofeiinipitoisiin juomiin (jaksaa juosta lasten perässä paremmin), ja sitten lasten tuohoamisajasta (0-2 v) aikuiset saavat viettää rauhassa rupatteluaikaa ja voivat luottaa siihen, että lapset eivät ole samaan aikaan pureskelemassa sähköjohtoja tai benji hyppäämässä (ilman narua) yläkerran ikkunoista.

Yksi moka jää synttärijuhlien pre-siivouksessa korjaamatta: Keittiön laatikosta irvistelee ikävän huomattavasti pojan "kakkapäiväkirjan" ulostusnäytekuvat. Kuvissa on liuta valokuvia erinäköisistä kakoista, joiden perusteella voidaan sitten annostella ulostuslääkettä paremmin. Tästäköhän johtunee, että suklaatäytekakun menekki oli juhlissa heikohkoa?